Loputonta hikoilua ja lahdon aika

Lahdin Innisfailista viikko sitten, kyllastyin tylsaan tyohoni ja viimeisen viikon ajan sain niskat niin kipeaksi ja olin niin uupunut ilman kosteudesta ja loputtomasta hikoilusta, etten enaa tehnyt toita. Sitten vain ppatin lahtea ja reissata nama viimeiset pari viikkoa.
Liftasin Innisfailista etelaan 350 km Townsvilleen. Halusin menna vierailemaan Magneettisaarelle pariksi paivaksi, siella kun piti olla hiekkarantoja ja rauhallista ja kaunista.

Magneettisaari oli kaunis saari, vaan kuumuus ja ilmankosteus tekivat elamasta paivasaikaan sietamatonta. Hikoilu alkoi aamuisin kuudelta tai jo ennen sita ja yolla teltassani kaantyilin puoleen yohon asti, kun kuumuuden takia oli vaikea nukahtaa. Nukuin kaksi yota yksikseni kauniilla hiekkarannalla omassa teltassani ja nautin taysikuusta ja luonnon rauhasta. Ihania oita ne olivat, kun oli juuri taysikuun aika ja pimea ei siis tullut lainkaan. Aallot loivat hiljalleen autioon rantaan, kuu paistoa pilvettomalta taivaalta ja ketaan ihmista ei ollut lahimaillakaan. Illan tullen luonto herasi aina eloon, paivan tukahduttavimman kuumuudeen vaistyttya, pari pitkajalkaista lintua alkoi tepastella rannalla molempina iltoina ja siella viheltelivat toisilleen ja jotkin rottaa isonmmat elukat vipelsivat pitkin isoja kivia rannan laidalla ja mun teltan vieressa uteliaina.

Nautin noista hetkista, auringon laskettua ja ennen auringon nousua, mutta muuten oli vain liian kuuma. En olisi kuitenkaan voinut olla missaan muualla yota, kun muuten en olisi voinut nauttia noista kauniista hetkista tuolla rannalla. Sinne oli toiselta rannalta noin puolentunnin kavelymatka kivikkoista ja vaikeakulkuista polkua pitkin. Se oli vain parin kilometrin paassa se toinen ruma ja rakennettu ranta, jonne kulki bussi ja missa oli pieni kauppa ja kahviloita, mutta tuo ranta oli kuin toisesta maailmasta. Lahes autio myos paivasaikaan, tyystin luonnon keskella ja vaikeakulkuisen polun takana, kukkulan yli kavuten ja alas rannalle laskeutuen. Se oli kaunein ranta tuo Balding bay, jonka magneettisaarelta loysin.

Australiasssa kaikki on kiellettya. Magneettisaarellakin kaikilla rannoilla leiriytyminen on kielletty ja siksi kai sainkin olla siella ihan kaikessa rauhassa. Eihan sita kukaan huomaa, ja varsinkin, kun viela purin telttani paivasaikaan ja pakkasin tavarani ja piilotin rinkkani, aina paivasaikaan kun joku muukin tuli tuonne rannalle uimaan.

Townsvillesta liftasin reilut 2000 km tanne keski Australiaan Alice springsiin ja olen nyt taalla muutaman paivan, 25 000 asukkaan pikkukaupungissa keskella ei mitaan. Oisin ei edes voi kavella ulkosalla, kun alkuperaisakukkaat ryyppaavat ja mellastavat kaduilla, vakivaltatilastot ovat tass kaupungissa huipussaan, kun ne riitelevat keskenaan. Sitten liftaan viela 1500 km taalat pohjoiseen Darwiniin , mista lennan 23. helmikuuta Singaporeen. Aika lahtea Austaliasta on pian, on se vahan haikeaa, vaan toisaalta tuntuu, etta olen ollut taalla jo liiankin kauan.